Tutkimus Banaanisaarten rannikoiden sielunelämästä
Elämäni käännekohta sijoittui itäisille Banaanisaarille
Vieraile: Ra.fi - Tinyurl, lyhyet linkit, linkinlyhentäjä
Vieraile: Ra.fi - Linkinlyhentäjä
Vieraile: iHerb -koodi
Vieraile: D-vitamiini
Vieraile: Rok Clothing - käytetyt lastenvaatteet
Vietettyäni neljä vuotta Banaanisaarien rannoilla huomasin, ettei tutkimani asia ollut ollenkaan, kuten sen yleisesti tiedettiin olevan. Nämä vuodet Singetin ylängöllä avasivat mieleni kirkkaaksi ja aistini valmistautuivat vastaanottamaan uutta merkittävää tietoa. Tekemälläni tutkimuksilla tuon nyt päivänvaloon todellisen tilanteen Banaanisaarilla. Olemme tämän kokoajan eläneet harhaluulossa.
Matkani vei minut läpi koko tropiikin luonnon kirjon näyttäen kauneimmat ja rujoimmat puolensa. Jylhät ja karuudessaan vaikuttavat kalliomaisemat sekä kirkkaat valtameret näyttivät syvältä sisältä toisen puolensa - alligaattoreita syömässä viattoman näköisiä antilooppeja ja magnusteja nääntymässä nälkään. Luonnon kiertokulkua, ei sen enempää. En voinut enää viivästyttää tutkimuksiani, koska totuuden janoni kasvoi vaan voimakkaammaksi päivä päivältä. Taagiplaniasta en löytäisi enempää vastauksia, joten minun täytyi valita suunnaksi pohjoinen.
Kameli onkin nisäkäs?
Kolmas marraskuuta 1978 olin leimauttamassa passiani Taagiplanian ja Urgedan rajalla. Banaanisaaret on erittäin kontrolloitu saariryhmä. Jopa kaupunkisiirtymät ovat tarkasti vartioituja. Otsani valui hikeä ja päässä tuntui kuin sadan auringon pistos. Olin unohtanut hattuni majoittautumispaikalle Dar Peplin kaupunkiin. Olisin voinut maksaa vaikka toisella maksallani, jos olisin vain saanut helpotusta tuskaisaan helteeseen. Tullimiehen silmissä näytin varmasti epäilyttävältä, eikä apua tuonut ainakaan päivää aiemmin vanhentunut viisumini puhumattakaan norsunluusta veistetystä korustani, jonka kaupungistaviennin tajusin nyt olevan vakava rike.
Rajavartiolaitos täyttyi vartijoista ja pian minua vietiin kuin pässiä narussa. Vajaan viiden vuoden aikana kehittynyt kielitaitoni ei auttanut minua tilanteessa kun vartijat sättivät minua yhteen ääneen. Koko rakennus täyttyi ihmisten äänistä, jotka raastoivat minua sisältä. En edes tiennyt mistä minua syytettiin!
Seuraavana aamuna heräsin kosteasta ja epäinhimillisen kuumasta sellistä. Päällysvaatteeni olivat riisuttu ja kaikki tavarani olivat kadonneet. Taskussani oli vain yksi esine, joka osoittautui pelastuksekseni. En ymmärtänyt sen olevan ratkaisu tähän palapeliin vielä. Tämä esine oli minulle vain esine. Objektiivisuudessaan täysin turha.
Loppukaneetti
Päivä toisensa jälkeen heräsin samasta sellistä. Joulukin ehti koittaa muutamankin kerran, kunnes tajusin olleeni sellissä jo kolmatta vuotta. Kuin salama kirkkaalta taivaalta ymmärsin senkin, etten ollut nähnyt ketään sen rajavartiolaitoksen tapauksen jälkeen. En ollut kokoaikana edes juonut mitään! Miten pystyin olla edes elävien kirjoissa?
Palataan takaisin ensimmäiseen päivääni sellissä, siihen mystiseen taskussa olleen esineeseen. Mikä se oikeasti olikaan? Esine oli monista tieteistarinoistakin tuttu 
Toivottavasti koet kertomani hyödylliseksi elämäsi vaikeimpina hetkinä.
- Einhart Finkel